MAGAZINE nro 4 marrasQ 08
Verkkojulkaisu: Janne Pykälä
Jälleen pimeä ja kostea sää on vallannut maamme. Vuosi alkaa olla lopuillaan. Jouluunkin on vain muutama viikko ja siitä viikolla eteenpäin, niin olemme uuden vuoden puolella! Mihin tämäkin vuosi katosi! Synkkiin pimeneviin iltoihin tuo monelle valoa juhlat. Perinteiset pikkujoulut ja muut illan istujaiset ovat erittäin suosittuja loppuvuodesta, itsenäisyyspäivää unohtamatta. Mutta varsinkin monelle naiselle iskee helposti paniikki juhlakautena. Mitä ihmettä laittaisi päälle? Haluamme näyttää juhlissa arkiminäämme upeammilta. Oikean juhla-asun valinta auttaa siinä, mutta myös mittasuhteet ovat olennainen osa onnistuneessa asuvalinnassa. Vaikka asu sopii juhlan henkeen, muttei imartele käyttäjäänsä, ei synny sitä ahaa-elämystä, mikä syntyy onnistuneen valinnan myötä. Sama juhlavaate kun sopii yhdelle käyttäjälle, mutta ei toiselle.
Perinteinen kotelomekko toimii aina. Housupuku tyylikkäästi leikattuna juhlavasta materiaalista valmistettuna ei ole hullumpi vaihtoehto sekään. Lisäksi se on käytännöllisempi kuin pikkumekot yhteensä. vai olisiko smokki- tai täysipitkä iltapuku sopiva valinta iltaan? Niin tai näin, kuitenkin kokonaisuus luodaan paitsi vaattein, myös asustein ja koruin. Kampaus ja juhlava meikki viimeistelevät juhla-lookin. Meikkauksessa kannattaa huomioida juhlan tyyli, tilan valo ja se, ettei meikki ole liian arkinen, sellainen kuin joka päivä käyttämäsi ehostus. Käy kampaajalla ja meikkaajalla, uskalla kokeilla – ole näyttävä! Tästä saat varmasti juhlamieltä ja ihailua osaksesi juhlissa.
Naisellinen nainen – ns. X-vartalon omistaja voi pukea päällensä oikeastaan mitä huvittaa. Hän voi korostaa uumaa, pitkiä sääriä ja povea häpeilemättä. Vaikka olisit kuinka X-tyyppiä, muista, että et paljasta liikaa, sillä viettelevästi peitetyssä kehossa piilee naisellinen salaperäisyyden viehätys kaikilla rotunaisilla.
Poikamaisen hoikka ja urheilullinen H tai Y-tyypin vartalo on näyttävimmillään povea ja vyötäröä korostavissa asuissa. Älä sulje liikaa pääntietä juhlassa, sillä se tekee sinusta lihavan näköisen. Tämän tyypin vyötärö ei juuri erotu, siksi sitä kannattaa korostaa vaikkapa leikkauksilla tai vyöllä. Kengissä kannattaa varoa liian korkeita korkoja, jotka saattavat saada H tai Y naisen näyttämään hontelolta heidän kehon mittasuhteidensa liikehdinnän takia. Tälle vartalotyypille sopii erinomaisesti myös housupuvut, kunhan muistat asustaa sen näyttävillä koruilla. Myös minimekko yhdessä matalien kenkien kanssa sopii tälle vartalotyypille hyvin.
O tai D tyypin rotunainen on muodokas. Hänen kaunis vartalonsa on näyttävä, joten sitä ei pidä peittää löysiin isoihin säkkeihin. Jos olet iso, ole reilusti sitä ja ylpeä siitä! Siron vaikutelman saat, kun puet yllesi asun, joka yläosa paljastaa rohkeasti dekolteen. Korosta kaulaa, sääriä ja käsivarsia. oiva apu tähän on kerrospukeutuminen: alle tiukka pintaa nuoleva kotelo, päälle harsomaisen kevyt shaali tai jakku. O ja D tyypin naiset yleensä liikkuvat viehkeästi, joten liikkuvamateriaali korostaa kehon viettelevää liikettä. Muista myös, että korsetilla saa vyötärön seudulle ihmeitä aikaan. Juhlavat korut, korkeat kauniit juhlajalkineet ja ylväs ryhti ovat tämän rotunaisen parhaat asusteet!
Jos haluat oikein kunnolla päivitetyn naisten bile version, niin valitse korkeat korot ja nahkahame. Todella muodikasta on käyttää juhlissa näyttävää kiiltonahkaista kirjekuorilaukkua, jonka väri piristää asukokonaisuutta. Kokeile lilaa, luumua, smaragdia, punaista – yhdistä siihen vaikkapa, asuste, koru, hiuskoru, jalkineet tai niiden osa, kynsilakka tai huulipuna.
Ihania juhlan hetkiä kaikille upeille Rotunaisille!
Artikkelin lähteet: Yhteishyvä, Muoti, Trendi ja Gloria
Pahoitteluni teille lukijat, joita on jo lähes 400, että tämä julkaisu tulee hieman myöhässä. Pää serverin päivityksen jälkeen en vain päässyt päivittämään omia sivustojani ennen tätä hetkeä. Vihdoin sain syötettyä tekstiä sivuille, mutta kuvat eivät jostain syystä latautuneet. Näin koneen armoilla me olemme. Koska julkaisuni on ilmainen ja teen tätä harrastuspohjalta, siksi myös varsinaiset työt menevät julkaisuni edelle. Toivotan mukavia lukuhetkiä kaikille teille ihanat lukijat! ja kiitos kaikille kommenteista, joita voitte lähettää edelleen kotisivujeni kautta.
Tässä julkaisussa:
1. Menovinkit
2.Hääasusteet ovat nyt IN: korut, kengät ja sukkahousut spraypullosta!
3. Sisustusvinkissä valokuvasi saavat uuden ilmeen
4. Olen suomalainen käytöstapojen takapajulasta
5. Eurooppalainen tapakulttuuri
6. Voi kakkutaivas! Nyt leivotaan kakuista ateria…
Seuraavassa julkaisussa mm. keskitymme jouluun, luvassa pieniä vinkkejä pukinkonttiin, rakennamme jouluasetelman ja tarjolla on myös muutamia jouluisia reseptejä. Julkaisu ilmestyy joulukuun ensimmäisellä viikolla.
1. VINKKINÄ KERROTTAKOON…
Vicky Cristina Barcelona -elokuvan VIP ennakkonäytös Kinopalatsissa oli harvinaisen täynnä.
Elokuvaa seuraamaan oli saapunut enemmän kutsuttuja, kuin elokuvateatterissa oli paikkoja! Tunnelma oli kuin Barcelonassa konsanaan, sillä viinilasien kilinän ohella enemmän puhuttiin espanjaa kuin suomea. Paikalla oli Espanjan Suomen lähetystöä sidosryhmineen.
Elokuvassa nuoret amerikkalaisnaiset Vicky (Rebecca Hall) ja Cristina (Scarlett Johansson) tulevat Barcelonaan kesälomalle. Vicky on jo vakaasti kihloissa ja muutenkin järkevä, Cristina puolestaan seikkailunhaluinen ja railakas. Barcelonassa heitä piirittää karismaattinen taiteilija Juan Antonio (Javier Bardem), mutta kuvioissa on edelleen myös tämän äkkipikainen ex-vaimo Maria Elena (Penélope Cruz). Espanjassa kuvattu Vicky Cristina Barcelona on Woody Allenin avoin kunnianosoitus rakkaudelle kaikissa sen ilmenemismuodoissa.
Täytyy myöntää, etten ole Woody Allen fani, mutta tämä elokuva vei minut puolitoista tuntiselle matkalle Barcelonaan. Elokuva on elävä, mielenkiintoinen ja täynnä upeita kohtauksia ja maisemia. Eipä ihme että paikalla oli yhteistyökumppani Espanjan matkailun edistämiskeskus jakamassa kutsuvieraille esitteitä Barcelonasta! Mieleni teki heti lähteä kohtaamaan tuo kiehtova elävä kaupunki uudelleen. Toki myös Allenmainen sekopäisyys toistuu elokuvassa paikoitellen, mutta lievempänä kuin aiemmin.
Silva Mysterium Oy:n tuottama elokuva THOMAS
sai kutsuvieras ensi-iltansa 25.10 elokuvateatteri Kino K-13:sta.
Elokuva kuitenkin kantaesitettiin kotimaassa Sodankylän elokuvafestivaalilla jo kesäkuussa. Tilaisuuden tunnelma oli hyvin välitön. Oli mukava vaihtaa kuulumisia mm. Lasse Pöystin, Irina Pulkan, Tarja Siimeksen ja tuotannon kanssa yltäkylläisen puffet tarjoilun lomassa. Ilta jatkui näyttelijöiden seurassa Katajanokan vankilassa myöhään yöhön, mikä oli elokuvan päähenkilölle tuttu paikka väärin ymmärretyn eutanasian takia.
Elokuva käsittelee koskettavaa asiaa vanhenemisesta ja sen tuomasta rujoudesta yksinäisyydessä. Elokuvan iäkkäät hahmot tuovat aidosti silmiemme eteen vanhenemisen raadollisuuden, sekä sen, että aikanaan sovitetut teot kalvavat edelleen ja pulpahtavat pintaan eri tilanteissa. Näin käy Thomakselle (Lasse Pöysti), joka menestyneenä lääkärinä aikoinaan auttoi vaimonsa pois ajasta. Hän kohtaa sattumalta toisen yksinäisen herran päivittäin puistossa ja vastassa onkin hänet tuominnut tuomari (Pentti Siimes) joka palauttaa kaiken Thomaksen mieleen. Muissa rooleissa ovat: Mauri Heikkilä, Aarre Karén, Marja-Leena Kouki ja Eila Halonen.
Elokuvan on ohjannut Miika Soini ja tuottanut Janne Wrigstedt. Elokuva on osa Taideteollisen korkeakoulun elokuvaosaston lopputyötä ja Miika Soinin ensimmäinen pitkä elokuva. Elokuva on saanut suurta huomiota mm. Saksassa, Japanissa ja Espanjassa, San Sebastianin festivaalin Zabaltegi-kilpailussa 18.-27.9.08 varsinkin nuorten keskuudessa. Seuraavaksi elokuva on myyty Argentiinaan. Suomessa elokuva tullaan näkemään Ylen verkossa vuoden 2009 syksyllä.
Kuvassa Lasse Pöysti ja Pentti Siimes.
Sinebrychoffin museon näyttelyt: Le Notti italiane – Italialaiset yöt sekä Caravaggion värien jäljillä
28.12.08 asti, Bulevardi 40, Helsinki.
Italia tunnetaan tänään korkeatasoisesta muodistaan ja italiattaret tyylikkyydestään sekä eleganssistaan. Italiassa on pitkät perinteet jo keskiajalta lähtien laadukkaisiin, käsintehtyihin ja mittatilaustyönä tehtyihin kalliisiin vaatteisiin. Sinebrychoffin taidemuseon erikoisnäyttelyn myötä on tilaisuus kurkistaa italialaisten uniikkipukujen loistokkaaseen maailmaan. Näyttely esittelee italialaisten muotisuunnittelijoiden alta moda -luomuksia sekä vöitä, kenkiä ja laukkuja 1950-luvulta lähtien 1990-luvulle asti.
Toinen mielenkiintoinen näyttely Sinebrychoffin taidemuseon punaisessa kellarissa esittelee rekonstruktion tulipalossa sodan aikana tuhoutuneesta Caravaggion Rooman kauden huipputeoksesta ”Pyhä Matteus ja enkeli”. Näyttelyssä on nähtävillä ensimmäistä kertaa värillinen ja mestarin tekniikkaa jäljittelevällä tavalla alkuperäiseen kokoon toteutettu, mahdollisimman tarkka ja perusteltu rekonstruktio. Vuonna 2003 käynnistynyt hanke perustuu Caravaggion, toisessa maailmansodassa tuhoutuneen Pyhä Matteus ja enkeli -teoksen rekonstruointiin.
CLUB FOR FIVE lähtee joulukiertueelle Janne Pykälän luomissa esiintymisasuissa. Ennen joulukiertuettaan he käyvät esiintymässä mm. Luxembourgin Suurherttua Henrille.
Club For Fiven konserttiaikataulu:
La, 22.11.2008 klo19:00 LAURENTIUS-SALI, LOHJA
28.11.2008 klo 19:00 IISALMI, Iisalmen kulttuurikeskus
La, 29.11.2008 klo 19:00 MADETOJAN SALI, OULU
Ti, 02.12.2008 klo 19:00 PROMENADIKESKUS, PORI
Ke, 03.12.2008 klo 19:00 VERKATEHDAS, VANAJA-SALI, HÄMEENLINNA
To, 4.12.2008 klo 19:00TAMPERE, Tampere-talon iso sali
pe 5.12.2008klo 19:00 TURKU, Turun konserttitalo
Ke, 10.12.2008, klo 19:00 KULTTUURITALO, HELSINKI
To, 11.12.2008 klo 19:00 KULTTUURITALO, HELSINKI
Pe, 12.12.2008 klo 19:00 KUOPIO, Kuopion Musiikkikeskus
La, 13.12.2008 klo 19:00 SIBELIUSTALO, LAHTI
Ke, 17.12.2008 klo 19:00 KULTTUURITALO KIVA, SALO
19.12.2008 klo 19:00 HYVINKÄÄ, Hyvinkää Sali
La, 20.12.2008 klo 19:00 LAPPEENRANTASALI, LAPPEENRANTA
21.12.2008 klo 18:00 SAVONLINNA, Savonlinna-sali
Hokusai & Hiroshige ’matkalla Edoon’ –näyttely
Ateneumin taidemuseossa 5.9–7.12.2008, osoite Kaivokatu 2 – Helsinki.
Aikamme harvoihin laatanleikkaajamestareihin lukeutuva Shoichi Kitamura työskentelee tilaan rakennetussa puupiirrospajassa.
Mustaa ja valkoista – japanilaisen valokuvataiteen klassikoita
esillä Ateneumin taidemuseossa 5.9 - 8.2.2009, osoite Kaivokatu 2 – Helsinki
LAULUMME MUSIIKKI NÄYTELMÄN UUDET ESITYKSET!
Ke, 05.11.2008 klo19, Pakkahuone, Tullikamari Tampere
To, 06.11.2008 klo 19, Promenadikeskus, Pori
Ke, 12.11.2008 klo 19, Warkaus-sali Varkaus
To, 13.11.2008 klo 19,Kuusankoskitalo, Kuusankoski
Su, 16.11.2008 klo 16, Sibelius-talo, Lahti
To, 20.11.2008 klo 19, Mikaeli, Martti Talvela-sali Mikkeli
Su, 30.11.2008 klo 16, Verkatehdas, Vanaja-sali, Hämeenlinna
Ke, 03.12.2008 klo 19, Sellosali Espoon Leppävaara
Ke, 10.12.2008 klo 19, Paviljonki Jyväskylä
Ke, 17.12.2008 klo 19, Konserttitalo Martinus, Vantaa
DANNYN NAHKOISSA
ROCK ON NAHKAA: NELIMARKKA-MUSEO, ETELÄ-POHJANMAAN ALUETAIDEMUSEO, ALAJÄRVI, 14.12. SAAKKA.
Mitä kaikkea rock voikaan olla? Esimerkiksi nahkaa. Rock on nahkaa –näyttely kertoo Suomi-rockin vaiheista Dannysta Lauri Tähkään. Näyttely esittelee nahkan lisäksi bändejä, asuja ja rockiin liittyvää esineistöä. Näyttely on tuotettu yhdessä Friitalan nahkamuseon ja Raision museo Harkon kanssa.
Käytä nimeäsi ilmaston hyväksi!
kerätä nimiä ympäri Eurooppaa ja tukea ilmaston lämpenemisen vaikutusten vastaisia ponnisteluita. Tämä tuki kannustaa poliitikkoja ja päätöksentekijöitä ryhtymään entistä tarmokkaampiin toimenpiteisiin. Minä ja Parone Design käytämme luonnon ystävän sähköä - Norppasähköä. Työ- ja lomamatkoista - sekä tuotteista ja materiaaleista, jotka joudutaan lennättämään Suomeen - maksan vapaaehtoisen ympäristömaksun ja osamme hiilidioksidipäästöistä climatefriendly.com:in kautta. Toivon myös sinun osallistuvan ilmastovetoomukseen kanssani.Tutustu ilmastovetoomukseen ja allekirjoita se osoitteessa: http://ilmastovetoomus.vattenfall.fi/
2. HÄÄASUSTEET OVAT NYT IN
Kuten muoti yleensä, myös häämuoti liikkuu samoilla linjoilla. Tosin häämuodin muutos on hitaampaa ja soveliaampaa. Hiuskoristeet ja hatut, kuin myös muut asusteet, näyttelevät tulevalla sesongilla entistäkin tärkeämpää roolia. Tärkeintä on hääparin kokonaisuus, eikä esimerkiksi pelkkä hääpuku. Valinnanvaraa on runsaasti ja oikein valituilla asusteilla saadaan halutessa koko tyyli muokattua juuri morsiamen näköiseksi.
HÄÄHATTU
Häähatut HopeHat – Helena Toivo
Suomessa viimeksi 1960-luvulla häähatut olivat äärimuodikkaita. Edelleen suomalainen morsian pidättäytyy eurooppalaisia kanssasisariaan useammin hatusta. Eurooppalaisissa häissä häähatuilla on erittäin merkittävä asema morsiamien ja häävieraiden keskuudessa. Häämuodin 08/09 häähatut ovat parhaimmillaan kuin veistoksia, mutta ne ovat poikkeuksetta näyttäviä. Höyhenet ja sulat näyttelevät häähatuissa merkittävää osaa ja niiden väriskaala liikkuu sadoissa erivärisissä hatuissa. Hattu kuuluu aina kiinteästi juhlapukeutumiseen ja etenkin vierailla, varsinkin hääparin äideillä, hattu on joskus jopa asua tärkeämpi. Hattu voi myös mukailla häiden teemaa.
HIUSKORISTEET
Hiuskoristeet ovat kaudella 08/09 erittäin näyttäviä ja lähes poikkeuksetta kiiltäviä. Kristalleja eikä helmiä voi olla koskaan liikaa. Usein näitä molempia on käytetty samassa hiuskorussa. Sulat ja höyhenet ovat suuresti suosittuja. Väreistä kulta on tulossa entistä vahvemmin hopean rinnalle. Tämä selittyy sillä, että hääpukujen pääväri Euroopassa on entistä vahvemmin ivory ja samppanja. Meillä Suomessahan pukujen pääväri on ollut jo vuosia norsun luun väri.
Hiuskoristeen ei tarvitse aina olla tiara, kruunu tai diadeemi. Erilaiset kammat, pinnit ja nauhat tulevat erittäin voimakkaasti muotiin sesongilla 09. Hunnuilla on aina oma kannattajaryhmänsä, silti niiden käyttö on vähentynyt. Tämän takia erilaisten hiuskorujen ja hattujen merkitys on kasvanut. kuitenkin pitää muistaa, että sesongin 2008/2009 ensimorsiamista hunnun valinneet ovat varmasti häämuodin huipulla!
KORUT
Sormukset ovat olleet Suomessa aina merkittävässä osassa seremoniaa. Nyt rinnalle nousee myös näyttävät korut ja korukokonaisuudet. Ehkäpä tähän vaikuttaa eurooppalaistumisemme. Manner Euroopassa kaula-, ranne- ja korvakorut ovat olleet jo pitkään aivan yhtä tärkeässä osassa kuin pukuun ja kokonaisuuteen sopivat hiuksiin laitettavat asusteet.
Suurin osa tiaroja ja muita hiuskoruja valmistavat talot tekevät upeita kokonaisia settejä morsiamille ja muulle juhlakansalle. Seteissä esimerkiksi tiara, kaulakoru, korvakorut ja rannekoru ovat samaa sarjaa. Morsian joka on viimeisen päälle, valitsee kokonaisen setin ja sormukset yhteensopivaksi kokonaisuudeksi, paljastaa Madabout Jevellery talon omistaja Lontoon häämessuilla.
Koska häämuoti on erittäin näyttävää nyt, eikä kukaan itseään kunnioittava morsian voi mennä pelkistetyssä lakanaversiossa vihille, siksi myös korut ja muut asusteet näyttelevät merkittävää osaa hääpukeutumisessa. Nykyiset olkaimettomat tai spagettiolkaimelliset hääpuvut mahdollistavat näyttävän kaulakorun käytön. Usein valitaan poikkeuksellisen näyttävät korut selkeän ja yksinkertaisen puvun seuraksi. Silti selkeä ja yksinkertainen puku sisältää paljon tapahtumia ja on poikkeuksetta kiiltävä ja erittäin ylellinen. Tällä hetkellähän morsian ei voi koskaan kiiltää liikaa, joten näyttäviä koruja yhdistellään ennakkoluulottomasti myös erittäin näyttäviin pukuihin.
HUNNUT 
Hunnun käyttö on vuosien saatossa vähentynyt edelleen. Hääsesongilla 2008–2009 hunnun yleisin pituus on 180cm, mutta pitkä 315cm huntu on jo lähes yhtä suosittu Euroopassa. Hunnun materiaalin pitää olla mahdollisimman pehmeä, tönkköjen hyttysverkkohuntujen aika on auttamattomasti ohi. Huntujen yleisin väri on ivory pukujen mukaan, mutta myös sellaiset värit kuin samppanja, vaalea kulta, antiikkivalkoinen ja pukujen tehostevärihitin mukainen musta on hyvin edustettuina.
Sesongilla 2008–2009 muodikkaimmat hunnut on kirjottu yleisen trendin mukaisesti runsaasti. Ivory-väriseen huntuun saadaan väriä värillisellä rullapäärmäyksellä, värillisellä satiinikantilla ja värillisillä brodeerauksilla. Muodikkain reunamateriaali on kuitenkin pitsi. Tietenkin kristalleja ja helmiä löytyy joko hunnun reunasta tai itse huntuun kirjailtuina runsaasti.
KENGÄT
Prinsessa Ruususen lasikenkä kalpenee nykymorsiamien jalkineista. Hääkengät ovat kimaltelevampia kuin koskaan. Kristalleja ja muuta kiiltävää on koroissa, soljissa, ruseteissa tai vaikka koko kengän täydeltä. Kiillon lisäksi sesongin 08/09 hääkengistä löytyy tyttömäisiä rusetteja. Kenkien materiaaleina on satiini, silkki ja entistä enemmän ylellinen pehmeä ja ohut nahka. Muodikkaimmat kengät eivät ole värjättävissä, vaan ne on tarkoitettu ainoastaan hääkäyttöön. Muilta osin vallitseva kenkämuoti on helppo: kaikki on muotia. Korko voi olla korkeudeltaan mitä tahansa ballerinasta huikeaan stilettikorkoon. Kärjen muoto voi olla myös mitä tahansa mantelista teräväkärkiseen. Paksut pohjat ovat uutta vuodelle 2008–2009 kuten upeat viktoriaaniset saapikkaat, jotka tekevät uutta tuloaan ja kuuluvat tulevaan sesonkiin.
MUUT ASUSTEET
Hääpäivä on yleensä aika pitkä. Siksi monesti morsian on puvussaan aamupäivästä pitkälle iltaan tai yöhön. Yleensä morsian haluaa pitää mukanaan nenäliinaa, puuteria, huulipunaa, peiliä, kännykkää … Siksi morsian tarvitsee jonkunlaisen pussukan tai laukun. Pallomaiset pussukat ovat olleet ennen kaikkein suosituimpia, mutta sittemmin ovat erilaiset laukut tulleet entistä suosituimmiksi. Laukkujen materiaalit ja värit seuraavat hääpukumuotia. 2008–2009 laukut ovat satiinia, silkkiä, sifonkia, pitsiä ja tietysti, runsaasti kiiltoa ja täynnä yksityiskohtia: sulkia, höyheniä, kristalleja, helmiä... Uutta on myös se, että kengät ja laukku voivat olla kontrastina puvulle, eli nämä asusteet saattavat poiketa kokonaan muusta kokonaisuudesta luoden raikkaan muodikkaan tuulahduksen.
SUKAT & SUKKAHOUSUT + SUKKAHOUSUT SPRAY PULLOSTA!
Sukkahousut, sukat vai stay-upit? Sukkahousuja kaikki osaavat käyttää, joten halukkaat pukekoot ne ylleen. Toiset pitävät sukkahousuja kuumina erityisesti kesäaikaan. Pitkät sukat tai stay-upit ovat viileämpi vaihtoehto. Sukkanauhojen kanssa käytettäväksi sopivat parhaiten pitkät sukat, joissa ei siis ole silikoninauhaa. Kaikki stay-upit eivät mahdu sukkanauhojen lukkoihin kunnolla. Stay-upien kanssa ei siis tarvitse käyttää sukkanauhoja, sillä ne pysyvät ylhäällä ilmankin. Jos puku on reisien kohdalta kapealinjainen ja melko ohut, saattavat sukkanauhat tai jopa stay-upien yläreuna kuultaa kohoumina kankaasta läpi. Suosittelen kokeilemaan eri vaihtoehtoja oman puvun kanssa. Tanssijoiden suosima säärten iholle levitettävä ’sukkaliima’ on hyvä vaihtoehto, jos pelkäät sukkien rullaavan juhlapäivänäsi. Sukat pysyvät jalassa kovemmankin hääsalsan ajan.
Sukkahousut saat nykyään myös pullosta! Suomen markkinoille on tullut kokonaan uusi sukkamuoto – suihkutettavat sukkahousut! Sukkahousut spreijataan suoraan puhtaalle iholle ja annetaan kuivua. Tuloksena on tasainen mattapinta kuten sukkahousuissa, mutta viileä tunne kuten ilman sukkahousuja. Tuote sopii kaikkien, myös hyvin ohuiden pukujen alle ja myös kaikkiin kenkiin! Erityisesti sandaletteja käytettäessä tuote on mainio. Jalat eivät luista kengissä, eivätkä sandaalisukkien liukuesteet hierrä jalkapohjaa.
Suihkutettavat sukkahousut kestävät vettä ja hikoilua käyttäjien kokemusten mukaan mainiosti, eivätkä tahraa. Sukkahousut saa ”riisuttua” vedellä ja saippualla. Vaikka aine vaikuttaa ihan kelvolliselta, juhliin eivät 3 koe morsiantani lähtisi nämä ”sukkahousut” jaloissaan. Pullossa luvataan kyllä ihmeitä (kiinteyttävä, ihovirheet kätkevä, hohtavat sääret…), mutta perinteiset sukat vievät voiton. ”Vaikka väri onkin kiva eikä valu tai laikkuunnu, ei se peittoa juhlavuudessaan perinteisiä 15 denierin kiiltosukkia.” Toteaa lopuksi yksi koemorsiamistani. (Lähde: Amoriini, Muotimaailma ja Häät)
AVUSTAJAT
Aikuisten avustajien, kuten kaasot, bestman, seremoniamestari jne. häämuoti seuraa luonnollisesti tarkkaan morsianten ja sulhasten muotia, mutta tällä ja tulevalla sesongilla kaasojen asut siirtyvät enemmän ilta- ja juhlapukujen puoleen. Pienemmät kukkaistytöt ja sormuspojat seuraavat enimmäkseen morsiamen ja sulhasen tyyliä, tai sitten ei. Pieni kukkaistyttö voi pukeutua laajahelmaiseen kirkkaanvalkoiseen tylliunelmaan, pukeutuipa morsian miten tahansa, sillä lapsi on he herttaisempi lapsenomaisessa asussa. Pieni sormuspoikakin voi pukeutua kuten halutaan, sen mukaan minkä vanhemmat asialliseksi katsovat, vaikka sulhasen puku olisi frakki. Toki mikään ei estä pukemasta pienimpiäkin avustajia yhtenäisesti vanhempien perässä, valmistajilla kyllä on muodikasta tarjontaa pienimmillekin.
KAASOT
Tyyliero nimenomaan kaasoille tarkoitettujen pukujen ja iltapukujen välillä on kaventunut olemattomiin. Tämä siksi, että tämän päivän kaasot haluavat tyylikkään mutta hauskan puvun, jota voi käyttää tulevaisuudessa muissakin juhlissa. Kertakäyttöisten kaasonpukujen aika on nyt ohi.
SULHASEN ASUSTEET
Miesten häämuoti ei muutu yhtä nopeasti kuin naisten, mutta siinäkin näkyy pieniä muutoksia joka vuosi. Bonjour-puku on ollut suosittu koko 2000-luvun ajan tultuaan pohjoismaisille markkinoille. Bonjour-puvulla tarkoitetaan itse asiassa pitkiä takkeja, joita on tarjolla hiukan erilaisia malleja. Vuoden 2008 miesten häämuodista voidaan sanoa, että vartalonmyötäiset takkimallit yleistyvät entisestään. Vaikka Pohjoismaissa valitaankin yleensä tumma puku, on hyvä tietää, että tummiakin pukuja on erilaisia. Brokadikuviot ovat edelleen suosittuja, mutta vuonna 2008 Turo Tailorin, Cavalieren ja Archetipon ja muiden suurten valmistajien mallistoissa on myös raidallisia pukuja. Tumma puku voi olla liituraitainen, jossa on ohuita harmaita raitoja, tai kankaan raidat ovat vuorotellen kiiltäviä ja mattapintaisia. Vuoden 2008 trendivinkki on valita tummanruskea puku mustan sijaan.
Bonjour-puvun alle puetaan ajaton valkoinen paita sekä liivi ja plastroni tai solmio. Liiveissä ja solmioissa ei ole nähtävillä erityisiä trendejä vaan niitä on kaiken värisinä ja kuvioisina. Varma valinta on hankkia solmio väriskaalasta norsunluu-beige-ruskea. Rohkeat valitsevat punaisen, hopeanvärisen ja jopa roosan solmion. Jos haluaa olla tyytyväinen asuunsa vielä kymmenen vuoden kuluttua hääkuvaa katsoessaan, kannattaa panostaa klassiseen frakkiin.
Miesten kengät ovat edelleenkin mustia, mutta ruskean puvun kanssa voi valita ruskeat kengät tai vaalean puvun kanssa norsunluunväriset. Frakin kanssa ei ole valinnanvaikeutta – mustat lakeerikengät ovat ainoa vaihtoehto.
Tärkeintä hääasun valinnassa on, että valitsee itselleen sopivan tyylin. Saat apua unelmien hääpuvun valintaan tämän lehden artikkeleista, ja voit kysyä neuvoa myös eri puolilla maata sijaitsevista morsiusliikkeistä.
Liivin värin ja kuosin avulla on sulhasen helpointa toteuttaa persoonallisuuttaan ja yhdistää pukeutumisensa värimaailma morsiamen pukeutumiseen tai häiden yleiseen teemaan. Sulhanenkin saa hiukan bling-blingiä käyttämällä kristallikalvosinnappeja. Vanhat kunnon silinterihatutkin tekevät voimakkaan paluun miesten häämuotiin. Myös näyttävät rintakorut taskuliinan seurana ovat muodikkaita. Kävelykeppi asusteena on nouseva trendi.
Erilaiset huivit, foulardit ja mielikuvitukselliset solmukkeet syrjäyttävät perinteistä mirriä ja kravattia. Koska sulhanenkin voi osallistua häidensä suunnitteluun, voi hän myös hyödyntää omaa rooliaan häissään. Sulhasellakin on nykyään oikeus loistaa omissa juhlissaan! Enää ei vain morsian ole se pääjuttu, nykyään kokonaisuus ratkaisee ja siksi keskipisteeksi ovat nousseet tasavertaisina sulhanen ja morsian.
Sulhasen jalkineet ovat perinteisesti frakin, smokin ja tumman puvun tai saketin kanssa joko kiiltävää mustaa pintanahkaa tai kiiltonahkaa. Rohkeampi sulhanen astelee vihille värillisissä jalkineissa. Myös sulhasten kengissä löytyy valikoimaa, joissa on leikkisän keikarimaisia piirteitä: kiviä, strasseja, korukiviä, voimakasta kiiltoa, rypytyksiä ja vekkauksia. Eli kuten morsiamilla, myös sulhasilla ei voi olla mikään liikaa tällä hääsesongilla 2008–2009.
Edellisessä numerossa kävimme läpi sulhasen hääpukumuotia. Unohdin mainita erikseen saketin. Saketti on Suomen suosituin miesten hääpukumalli, eikä syyttä: sopii kaikille vartalotyypeille ja asusteilla saat koottua haluamasi värisen yhdistelmän. Saketista tulisi muistaa se, että sen käyttö on tarkoitettu iltapäiväjuhlia varten, eli klo 12 jälkeen ennen klo 18 ajoittuviin tilaisuuksiin. Tosin nykysulhot juhlivat saketissa koko illan, mutta jos oikein hienoja ollaan, tulisi sulhasen vaihtaa saketti vaikkapa frakkiin ennen ilta kuutta.
3. SISUSTUSVINKKI
Katso ottamiasi kuvia sisustajan ja kuvaajan silmin – ja löydä jotakin ihan aivan uutta ja yksilöllistä kotisi seinälle laitettavaksi tai lahjaksi. Valokuvasta tehty canvas-taulu sopii yhtä hyvin moderniin kuin perinteiseen tyyliin ja aiheita riittää: maisemat, luonto, matkat, läheiset ihmiset, perhe- ja hääkuvat… Tämä onkin yksi trendikkäin juttu hääpareille! Voit tehdä vaikka kokonaisen taulusarjan valitsemistasi kuvista. Nykyisten digikameroiden kuvanlaatu riittää hyvin taulun tekemiseen - sinun ei tarvitse olla kokenut valokuvaaja onnistuaksesi.
Myös Kuvateos Kopiotaidon ohella tekee sisustustauluja tai esimerkiksi kankaalle pingotettuja kehystettyjä muotokuvia asiakkaan omasta kuva-aineistosta. Aineisto voi olla digi- tai valokuva, maalaus, painotyö tai jopa piirros. Aineisto digitalisoidaan ja siitä valmistetaan uudella huipputekniikalla ripustusvalmis canvas -taulu, puu- tai alumiinikehyksillä ja lasilla varustettu sisustustaulu tai vaikkapa seinän kokoinen jättikuva. kuvateos ja Kopiotaito siis myös käsittelevät kuvaa asiakkaan toiveen mukaan.
Lisätiedot:
www.kopiotaito.fi, lasse.jannes@kuvateos.fi, www.ifolor.fi, www.eirikuva.fi
Vastaavan taulun käsinmaalattuna kankaalle voit tilata osoitteesta e-ville.hk (yllä vasemmalla)
ja puulle tai alumiinille kaiverrettuna osoitteesta www.nikunet.fi (yllä oleva hääkuva ja pienen pojan kuva)
Ihanat sisustustyynyt saat myös valokuvista. Valittavana on kokonainen kirjo kankaita ja kokoja. Näillä tyynyillä teet nostalgisen, modernin tai vaikkapa villin ilmeen kotiisi. Huoneen ilme muuttuu hetkessä pienillä asioilla, kuten tekstiilien vaihdolla. Ympäristön piristäminen virkistää myös omaa mieltä.
Lisätietoa omista valokuvista tehdyistä tyynynpäällisistä voit kysyä: www.hannas-shop.com ja fi.photobox.com
Kodin ja perheen juhlapäivien ammattikuvaajien poseerauskuvien ohelle kannattaa asettaa arkisempiakin kuvia. Kuvissa on muistoja ja tallennettuja hetkiä, jotka eivät palaa. Myös itse otetut näpsäytykset sopivat esille laitettaviksi. Kuvia voi rajata ja käsitellä kuvankäsittelyohjelmilla myös itse, mutta jos se tuntuu hankalalle, kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen.
Muista rytmi ja ryhmittely kaikkien esineidenesillepanossa kotona. Se tuo selkeyttä ja rauhallisuutta ja luo positiivista energiaa.
1. Valitse teema: Kokoa aiheeseen liittyvät kuvat yhteen vaikka pidemmältäkin aikaväliltä. Huomioi kuvien valot ja värimaailmat. Yhtenäisyys luo harmonisen kokonaisuuden.
2. Ryhmittele: pienistä perusvalokuvistakin saa näyttävän kokonaisuuden, kun kuvia on riittävästi. Tiiviissä ryhmässä kuvat pääsevät oikeuksiinsa eikä lopputulos ole sekava. Myös kookkaamman kehyksen sisään voit koota vaikkapa kollaasin. Jos kaikissa kuvissa on samanlainen kehys, se toimii yhdistävänä tekijänä ja luo ammattimaisen lopputuloksen.
3. Älä säästä kehyksissä: Komeasti kehystettynä yksinkertainenkin kuva näyttää kiinnostavalta, ja juhlakuva saa lisäpotkua räväköistä kehyksistä. kehysvalikoimat uusiutuvat marketeissa jopa viikoittain, kehystysliikkeissä muutaman vuoden välein. Siksi kannattaa harkita ostopaikkaa. Jos arvelet, että haluat myöhemmin lisätä ryhmään kuvia samalla kehyksellä, kannattaa ne hankkia kehystämöstä. Siltikin on hyvä ostaa muutama kehys varalle. kannattaa myös muistaa, että joskus halvoista kehyksistä irtoaa ilman kosteuden takia kemikaaleja, jotka voivat tuhota kuvan.
4. Ripusta oikealle korkeudelle: Sijoittaessasi kuvia seinälle, suositeltavinta olisi asettaa ne katseen korkeudelle. Ainakin ryhmän pääkuvat tulisi olla katseen tasalla. näin kuvia on luontevaa katsella ja sitä vartenhan ne seinälle asetetaan. vaikka ripustamiselle ei ole mitään yhtenäistä ohjetta, silti suoraan riviin katseen korkeudelle asetellut työt saavat tilaan galleriamaisen ilmeen. Jos haluat pehmeämpää ilmettä ryhmittele kuvat tilaan kalusteiden ja esineiden mukaan kauniiksi harmoniseksi kokonaisuudeksi. Kuvan ei tarvitse olla yksinään keskellä seinää killumassa.
5. Vaihtele kuvia: Ostaessasi kehyksiä mieti myös muita kuviasi. Voit leikitellä kuvilla vaikkapa mielesi tai vuodenaikojen mukaan. Näin saat aina piristävää vaihtelua sisustukseesi ja useampi muisto päivänvaloon. Käyttämällä ripustuskiskoja, vältät seinien reikiintymisen.
Kehystä kunnolla
Tunnearvoltaan korvaamattomat valokuvat kannattaa kehystää niin, että otoksista on iloa mahdollisimman pitkään. Nämä teokset kannattaa antaa ammattilaisen kehystettäviksi. UV-lasi suojaa valokuvia haalistumiselta. Ammattimaisesti kehystetty valokuva suojataan lopuksi pölysuojauksella teipaten. Taidekehystys maksaa 40 eurosta ylöspäin valokuvan koosta ja kehystämöstä riippuen.
Museolaatuisesta pahvista tehdyt aukko- ja taustapahvit pysyvät muuttumattomina. Pahvinen aukkopahvi estää valokuvan liimautumisen lasiin kiinni. Perus kartongit ja halpojen siirtokehysten paspatuurit puolestaan sitovat huoneilman kosteutta ja ajan kuluessa haurastuttavat kuvaa sekä aiheuttavat värimuutoksia. Myöskään markettikehysten kovalevyinen taustalevy ei sovellu valokuvien pitkäaikaiseen säilytykseen.
Vinkkinä vielä: Voit elävöittää vanhoja kuvia kiiltokuvin, siirtokuvin, kankain, pitsein, kuivakukilla… vain mielikuvitus on rajana!
Jutun lähdeaineisto: Heidi Haapalahti, Hannu Nyström, Iltalehti
4. Olen suomalainen käytöstapojen takapajulasta
Aika-ajoin otsakkeisiin nousee kirjoituksia suomalaisesta tapakulttuurista. Poikkeuksetta nämä aiheet saavat lukijat liikkeelle ja asiasta syntyy kärkästä mielipiteen vaihtoa. Joten sohaisen tiedostetusti Suomalaista tabua: tapakulttuuriamme. Suomalaisten käytös ja tavat ovat puhuttaneet, ihastuttaneet, kummastuttaneet ja vihastuttaneet ihmisiä vuosikymmeniä, niin kotimaassamme kuin ulkomailla.
Äitini kysyi taannoin: Oletko kärsinyt siitä, että kotona oli niin kova kuri? Ihmettelin kysymystä, sillä mielestäni kotona oli yhtä tiukkaa kuin kavereidenkin luona, joten vastaukseni oli kielteinen. Totesin kyllä, että joskus minua hieman jurppi, kun ei saanut tehdä jotain todella "lystikästä" tai jäädä kaverien luo yöksi viikolla. Elimme 70-lukua, jolloin imin tärkeimmät oppini kotoa. Samaan aikaan sai tilaa lasten kasvatuksessa niin sanottu vapaa kasvatus, jonka huipentuma oli 80-luvulla. Nyt aikuisena olen todella kiitollinen vanhemmilleni saamastani kasvatuksesta ja rakkaudesta. Vastaani ei juuri tule tilanteita, joissa en osaisi käyttäytyä oikein.
Kahdeksan vuotta sitten vedin ensimmäistä tapa- ja protokollakäyttäytymisen koulutusta pienelle ryhmälle. Ryhmän jäsenet olivat kaikki siirtymässä esimiestehtäviin manner Eurooppaan. Ihmettelin suuresti muutaman ryhmäläisen kysymystä: ”Mistä sä oot oppinut näin paljon? Opetetaanko teille siellä Taikissa tällaistakin?!” Hämmennykseni jälkeen vastasin ylpeänä oppini olevan jo lapsena kotoa sisäistettyä normaalia hyviä tapoja noudattavaa käytöstä, johon olen itse hakenut lisää tarvitsemaani tietoa. Vastaukseni aiheutti tovin hiljaisuuden. Nykyisin nopea urakehitys voi tuoda monelle epävarmuuden tunteen siitä, miten käyttäytyä kansainvälisillä foorumeilla tai eri kulttuureissa. Moni ennen väheksyen käytöstapoja katsonut tajuaa, että käyttäytymisetiketti ei ole taakka. Käyttäytymissääntöjen tarkoitus on helpottaa ihmisten välistä kanssakäymistä. Kun hallitsee etiketin, voi sulavasti keskittyä olennaisimpaan.
Anja Jäntin kirjoitus Helsingin Sanomissa syyskuussa aiheutti valtavan ryöpyn. Hän oli lomalla Helsingissä Kanadan Vernon B.C:stä vuosien jälkeen ja järkyttyi, koska suomalaiset olivat niin järkyttävän epäkohteliaita toisiaan kohtaan. Olemme mykkiä – paitsi kännyköillemme – töykeitä muille, välinpitämättömiä ja kylmiä. Tukholmassa asuva Joanna Palmén moittii kolumnissaan ’Me kauheat maahanmuuttajat’ suomalaisia risteily vieraita ja maassa asuvia suomalaisia enimmäkseen haiseviksi, kiroileviksi, humalaisiksi ja rumiksi ihmisiksi. Samaa asiaa kerrotaan suomalaisista eri kirjoittajien plogi kirjoituksissa Eestistä, Pietarista, Espanjasta, Britanniasta ja Norjasta. Olemmeko me todella näin huonosti käyttäytyvä ja huonomaineinen kansa? Onko kyseessä stereotyyppinen yleistys?
Ehkä yleistyksissä on totuuden jyvä. Itsekkyys, jopa piittaamattomuus kanssaihmisen hengestä on ajallemme ominaista. Ihmisten ahdistus lisääntyy kiireen ja välinpitämättömyyden myötä. Ihmiset unohtavat juurensa ja sidoksensa omaan historiaansa. Autoilijat tukkivat suojatiet, pyöräilijät ajavat vauhdilla pyöräteiden ulkopuolella, mäyräkoirat ovat muuttuneet käsilaukuiksi ja vessana käytetään häpeilemättä julkisia paikkoja ja kotitalojen porttikongeja ja pihoja. Roskaaminen on kansanhuvia eikä omia tavaroita vaivauduta viemään niitä varten varatuille kaatopaikoille. Kadulla ei osata kävellä muiden mukana rytmikkäästi, vaan tuupitaan, tönitään ja kävellään ylitse. Anteeksipyyntö on lähes kadonnut, tilalle on tullut hymyn häivähdys tai oho -örähdys. Ystävällisiä ollaan jos toinen on ensin ystävällinen – mutta kumpi on ensin?
Meistä suomalaisista enemmistö on kuitenkin huomaamatonta väestöä. Hajuton ja mauton suomalainen ei rähinöi, istuu hiljaa, nätisti julkisissa liikennevälineissä, kävelee suoraan kadulla, hoitaa työnsä, perheensä ja maksaa laskunsa. Näinhän on jokaisessa maassa! Mutta kun ns. kunnolliset ihmiset sulautuvat massaan, kukaan ei tiedä, että he ovat niitä oikeita suomalaisia. Se pieni mutta äänekäs ryhmä huonoja edustajia vie kaiken huomion niin ulkomailla kuin kotimaassamme. Pitää muistaa, että Suomessa asuvista tavallisista suomalaisista ulkomaalaiset tietävät yhtä vähän kuin suomalaiset Somaliasta. Hilirimpsis vain ja ennakkoluulot ovat valmiit: kaikki suomalaiset ovat juoppoja ja kaikki venäläiset varkaita. Mustalaiset kohtaavat vanhoja ennakkoluuloja edelleen, mutta miksi eivät esimerkiksi tataarit? Jälkimmäisethän muistuttavat toisiaan fyysisesti niin paljon ja ulkonäön perusteellahan suurin osa ennakkoasenteista toimii!
Kyllä muuallakin on epäystävällisyyttä ja tylyyttä. Pelkäämmekö edelleen kaikkea ulkopuolelta tulevaa arvostelua, koska olemme niin hirvittävän onnellisia tässä omassa pikku maassamme? Viimeisen viidentoista vuoden sisällä on tapahtunut suuri muutos arvosteluihin liittyen: Nykysuomi ja nykysuomalaiset sietävät arvostelua sekä ulko- että sisäpuolelta, mutta enää ei ole hyväksyttyä esittää arvostelua ilman todisteita ja logiikkaa. Kuitenkin asenteemme ovat usein kuin 1930-luvun kansakoulun lukukirjasta. Toki Suomi ja suomalaiset ovat muuttuneet valtavasti ja kiihtyvällä vauhdilla viimeisen kahden kymmenen vuoden aikana! suomihan on nostettu uudelleen kartalle. Onneksi maailma pienenee jatkuvasti ja kansat sekä kulttuurit sekoittuvat edelleen, joten on toivoa käyttäytymisemme muutoksesta entistä kansainvälisempään suuntaan. Toivottavasti suomalaisuus säilyy tässä muutoksessa vahvana perustana maassamme ja suomalaisten keskuudessa myös ulkomailla.
Mielestäni hiljaisuus on parempi kuin tyhjän puhuminen. Tuo niin sanottu Small talk on aivan eri asia. Jos se luontevasti ihmiseltä sujuu ja toinen ei siitä vaivaudu, niin siitä vaan puhumaan. Ilman muuta suomalainen voi olla hiljaa eikä vieraille tarvitse lörpötellä, jos siihen ei ole aihetta eikä halua. Se ei silti estä olemasta olemukseltaan ystävällinen eikä nyökkäyskään ketään tapa. Pitäisi muistaa, että tapakulttuurit eivät ole parempia eivätkä huonompia, ne ovat erilaisia. Itse voit toki käyttäytyä millä tavalla haluat, mutta muita et voi pakottaa siihen mukaan. Valitettavan usein me suomalaiset itse väheksymme ja moitimme suomalaista tapa- ja käytöskulttuuriamme epäkohteliaaksi ja moukkamaiseksi. Tämä estää positiivista kehitystä. Pitää muistaa, että todiste taakka on syyttäjän kontolla. Jos joku väittää, että suomalaisten pitäisi ottaa mallia muualta, hänen pitää todistaa miksi. Monissa mielipidekirjoituksissa syytöksiä ja väitteitä esitetään, muttei tarjota mitään todisteita eikä mitään syitä. Mikä maa on todistetusti tapakulttuurin mallimaa? Miksi amerikkalaisten läpitunkeva muka-kohteliaisuus olisi japanilaisten pidättäytyvyyttä parempi? Entä miksi me emme teitittele ja ole formaalimpia kanssakäymisessä kuten saksalaiset?
Ymmärrän, että ihmiset haluavat myös olla omissa ajatuksissaan ja se on hyve. Monesti kanssaihmiset eivät vain anna siihen mahdollisuutta, koska lähes jokainen kailottaa kännykkäänsä kaikkialla ja heidän yksityisasioitaan on pakko kuunnella. Itse yritän käyttäytyä hyvin ja lähes poikkeuksetta saan mukavaa vastakaikua. Ovia avataan, autot pysähtyvät, rupattelua tapahtuu ja hymyäkin löytyy. Varsinkin nuoret käyttäytyvät aivan ihanasti palveluammateissa. Vaikka suomalaiset ovat hyvin koulutettuja ja Pisa-tutkimus nostaa kansan arvostusta lisää, niin tulee muistaa, että sivistykseen kuuluu myös hyvä käytös ja sydämen sivistys. Nämä yhdessä maalaisjärjen kanssa takaavat varmasti korkean kansainvälisen käytöksen joka tilanteessa. Oppi tähän olisi saatava jo kotoa lapsena, ei kaikkea pidä sälyttää päiväkodin ja koulujen harteille.
Moni, joka ihannoi jotain toista kulttuuria ja puhuu siitä ylevästi soimaten suomalaista tapakulttuuria, ei oikeastaan tunne uuden etikettiä kuin lomamatkoiltaan tai hän ei oikeasti koe toisia kulttuureja loppujen lopuksi niin mukaviksi: pidät yhdestä tai useammasta kulttuurin piirteestä, mutta et haluaisi loppukulttuuria. Tämä on ns. kulttuuri shoppailua. Haluaisitko oikeasti asua latinalaisen -Amerikan macho kulttuurin maissa, joissa käyttäytymisnormiston mukaan naisen paikka on kotona? Entä käyvätkö italialaiset työajat ja työtavat, vaikka vilkasta, eläväistä italialaista tapakulttuuria ihannoit? Miten olisi Arabialainen tapakulttuuri jokapäiväisenä suomalaiselle? Yleensä kulttuuri shoppailulla korvataan muuten puuttuvia asioita: liian vähän ystäviä, liian vähän aikaa nähdä ihmisiä, huono asuinpaikka, jne.. Oikeasti, ovatko muualla asiat paremmin kuin täällä? Pitkään ulkomailla asuneena näen asian toisin ja siksi palasin kotiin.
Kulttuuria ja tapakulttuuria koskevissa keskusteluissa ongelma on, ettei ole mitään mittaria millä osoittaa toisen kulttuurin tai tapojen olevan paremmat kuin toisen. Toki osassa tapauksia voimme käyttää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioitusta, mutta puhuttaessa suomalaisesta tai muista länsimaalaisista kulttuureista tätäkään mittaria ei voida käyttää. Jos esitetään väite, olisi esitettävä myös todisteet sen puolesta. Pelkkä, minusta tuntuu, ei ole riittävä.
Tekstin kuvituksessa käyttämäni maalaukset ovat Juha Korhosen akryylimaaluksia hänen kuvagalleriastaan lainattuina. Koska työt puhuttelevat minua suuresti ja nostivat mieleeni tavat ja ihmissuhteet, koin vastustamatonta halua liittää hänen upeita teoksiaan julkaisuuni. Juha Korhosen intensiivisiin ja erittäin korkeatasoisiin töihin voi tutustua osoitteessa www.junkohanhero.com. Tutustu ja ihastu!
5. Eurooppalainen tapakulttuuri
Eurooppalainen tapakulttuuri on melko yhtenäinen, mutta erojakin eri maiden kesken löytyy - jopa pohjoismaiden kesken. Suuria eroja on myös pohjoisen ja etelän välillä. Nämä erot voidaan nähdä reformistisen ja katolisen kulttuurin yhtä hyvin kuin germaanisen ja latinalaisen kulttuurin eroina unohtamatta Itä-Eurooppaa ja toisaalta sen perinteistä tapakulttuuria ja toisaalta nyt jo päivänlaskussa olevaa sosialistista tapakulttuuria.
Suomessa asuu paljon Euroopan eri kansalaisuuksia, suomalaiset matkustavat paljon eri puolilla Eurooppaa ja Suomi ja suomalaiset käyvät kauppaa ja solmivat ystävyyssuhteita ympäri Eurooppaa, joten on tärkeää ymmärtää eurooppalaista tapakulttuuria.
Älä jauha purukumia yleisesti, älä puhu ruoka suussa, älä pidä käsiä taskussa tai taputtele ihmisiä selkään tai nosta jalkojasi pöydälle, sillä ne ovat kuolemansyntejä eteläisemmässä Euroopassa.
Älä koskaan sinuttele ilman lupaa (Ruotsi on varauksellisesti poikkeus). Akateemisia titteleitä käytetään kunnioituksen osoituksena yleisesti.
Etelä- ja Itä-Eurooppaa lukuun ottamatta kättely on vakiotervehdys, mutta ilman amerikkalaistyylistä käden vatkausta ja olkapään taputtelua. Esittäydyttäessä vaihdetaan käyntikortteja.
Täsmällisyys on arvostettu tapa varsinkin Alppimaissa ja niiden pohjoispuolella. Tupakointi ruokapöydässä on sopimatonta ennen kahvia ja konjakkia. Kukkien lähettäminen on hyvä muistamistapa. Puvun takki pidetään yllä ravintoloissa, työpaikoilla ja kaduilla. Naiset eivät mene housupuvuissa työhön tai hienoon ravintolaan.
Huomioi, että juhlissa punnitaan hyvin tapojen hallinta. Käytöstavat paljastuvat usein jo tervehtiessä, mutta vaatimukset vain kasvavat juhlien edetessä. Juhlaetiketin säännöt auttavat selviämään humaltuneiden tai liian uteliaiden ihmisten kynsistä.
Tervehtiminen
Tavattaessa ihmisiä tulee tervehtiä ja esittäytyä. Tervehtiminen on muuttunut paljon ajan kuluessa ja sääty-yhteiskunnan hajottua. Moni nykypäivänäkin käytössä oleva tervehtimismuoto juontaa alkunsa historian havinasta ja usein sillä on ihan selkeä käytännön syy. Samoin lähes kaikki etiketti sääntömme ovat perua historiasta ja ne ovat jääneet elämään meidän päiviimme asti. Niiden pohjalla on selkeä käytännöllinen merkitys, mikä yleensä ei ole niin jalo, kuin voisi tänä päivänä hyvästä tapakäytöksestä ymmärtää.
Tervehdykset jaetaan suullisiin ja fyysisiin. Suulliset tervehdykset jakaantuvat suulliseen ja puhuttelu tervehdykseen, Fyysiset puolestaan fyysiseen ja kosketus tervehdyksiin.
Suullinen tervehdys
Suullisessa tervehdyksessä vähemmän arvokas tervehtii ensin, kun taas kättelyssä tai muissa kosketustervehdyksissä arvokkaampi tekee yleensä aloitteen. Suullinen tervehdys on esimerkiksi: "Hyvää päivää, arvon herra!" tai "Ollos- tervehditty, oi neito!" tai jotain siltä väliltä. Nykyään roolijuhlat ovat yleistyneet, joissa suositaan vanhahtavia ja ylimaalailevia tervehdyksiä.
Puhuttelutervehdys
Puhuttelutervehdykset ovat jäykkiä ja erittäin muodollisia. Puhuttelutervehdyksellä alempiarvoinen osoittaa uskollisuuttaan ja nöyryyttään ylempiarvoiselle avaamalla puheen ylevästi tervehtien. Samalla hän pyytää lupaa jatkaa keskustelua. Lupa on myönnetty kun ylempiarvoinen vastaa tervehdykseen ja osoittaa alempiarvoiselle luvan puhua. Tätä tervehdystä käytetään vain tietyissä erittäin virallisissa tilaisuuksissa, puolustusvoimissa ja aina virallisesti kuninkaallisia tavattaessa. Puhuttelutervehdys on esimerkiksi Kuninkaallisille suunnattu puhuttelu tervehdys: "Teidän majesteettinne/kuninkaallinen korkeutenne" tai kuninkaallisen puolisolle/lapselle/kuningashuoneen jäsenelle suunnattu puhuttelu tervehdys: ”Teidän ylhäisyytenne/korkeutenne/armonne". Yleisimmin puhuttelutervehdys on: "Hyvä rouva/neiti/herra", "Arvon tuomari", "Oi muukalainen"...
Fyysinen tervehdys
Tänä päivänä fyysinen tervehdys on yleisimmin nyökkäys, käden heilautus, vilkutus, heilutus tai taputus. Hatun nosto, kumarrus kuuluvat enemmän virallisempiin juhliin. Asennon teko ja käden vieminen päähineen sivuun liittyvät armeijaan. Fyysinen tervehdys huomioi toisen, mutta siihen ei kuulu kosketusta ja se voidaan suorittaa pitkänkin välimatkan päästä, esimerkiksi kadun yli.
Nykyään joissakin ryhmissä on yleistynyt myös ns. antiikin roomalaisten sotilaallinen ja valtiollinen tervehdys, jossa oikea käsi nostetaan päälaen korkeudelle suorana ylös ilman sivuliikettä. Tätä tervehdystä myös nimitetään Bellamun tervehdykseksi, jolla Yhdysvalloissa vannottiin uskollisuutta maan lipulle. Italian ja Natsi-Saksan otettua käyttöönsä tämä tervehdysmuoto tuli se maailmanlaajuistesti tunnetuksi natsitervehdyksenä. Toisen maailmansodan jälkeen roomalainen tervehdys on olut käytössä Chilen puolustusvoimissa ja Hisbollah -taistelijoiden valatilaisuudessa.
Kosketustervehdys – kättely
Kättely kuuluu tilanteeseen, jossa tervehdit, esittäydyt, hyvästelet tai sovit asiasta ja se tapahtuu aina seisaaltaan rintamasuunta käteltävää kohti. Vain fyysiset esteet tai korkea ikä oikeuttavat istumisen. Jos et näe muiden menettelyä, ojenna reilusti kätesi. Kohteliaasti ojennettuun käteen on helppo tarttua.
Kätensä ojentaa ensiksi vanhempi henkilö, nainen tai korkeammassa asemassa oleva. Isäntäväki kätellään aina. Pienessä tilaisuudessa kätellään kaikki läsnäolijat. Muista, että kättelytapasi vaikuttaa sinusta syntyvään mielikuvaan. Hyvässä kättelyssä kämmen ojennetaan selkeästi, sivuttain avoimena vastapuolelle ryhdikkäästi seisten silmiin katsoen ystävällisesti hymyillen. Kättelyssä mies taivuttaa hieman ylävartaloaan, nainen niiaa ainakin arvokkaampaa tervehtiessään. Nykyään naisille suositellaan kuitenkin kevyttä kumarrusta niiauksen sijaan. Niiaus soveltuu tytöille ja nuorille neideille. Kättelyssä kättä ei vatkata edestakaisin, reilu kädenpuristus riittää. Kättely kestää aina lyhyen tervehdys puhuttelun keston verran. Alempiarvoinen ei saa kätellä hansikoimatonta kättä hansikoidulla.
Pariskuntien kätellessä naiset kättelevät ensin toisiaan ristiin, sitten miehiä. Tämän jälkeen miehet kättelevät ensin daamit ristikkäin ja vasta sen jälkeen miehet.
Kosketustervehdys – Poskisuudelma
Kuvat: Shutterstock
Kulttuureissa joissa poskisuudelma on yleinen, syntyy vieraiden kanssa väkisinkin välillä hämmennystä. Siinä missä suomalaisittain kättelisimme, vieras saattaakin odottaa poskisuudelmaa tai antaa sellaisen ja silloin hämmennys valtaa monen suomalaisen mielen. Missä pidän käteni? Pitääkö nyt suukottaa kaksi vai kolme kertaa?! Kummalta poskelta aloitetaan? Tässä tervehtimismuodossa kannattaa unohtaa perisuomalainen täydellisyyden vaatimus. Vaikka suomalaisten syyllistävään luterilaiseen kasvatukseen sisältyy vilpitön halu tehdä kaikki joko täysin oikein tai ei ollenkaan, on hyvä tietää, ettei poskisuudelmien antamisessa ole ehdottomia oikein–väärin -sääntöjä.
Vain yksi sääntö on pidettävä mielessä: poskisuudelmaan, kuten ei muihinkaan kosketustervehdyksiin, ei sisälly koskaan mitään seksuaalista. Suudelmaa ei koskaan osoiteta suulle, ja nainen tekee aina aloitteen. Nainen on edelleen monessa kulttuurissa vielä niin sanotusti ”koskematon”, eli vieraan miehen ei ole sallittua koskettaa naista ilman tämän lupaa. Esimerkiksi muslimimaissa ei vaihdeta poskisuudelmia julkisesti. Vastaavasti idässä, esimerkiksi Venäjällä, tutut voivat suudella suulle täysin samalla lainalaisuudella. Jos kaksi miestä kohtaa, silloin yleensä kätellään. Vain todella läheiset miehet tervehtivät poskisuudelmin, kuten sukulaiset, lapset, perheenjäsenet ja pitkäaikaiset kaverukset. Jos kaksi naista vaihtaa poskisuudelman, tulee heidän olla joko samaa perhettä, sukua, samanarvoiset tai ystävättäriä. Vieras mies eikä vieras nainen koskaan suutele samaa sukupuolta olevaa tervehdyksenä.
Poskisuudelmaan tulee suhtautua yhtä rauhallisesti ja ennakkoluulottomasti kuin muuhunkin tervehtimiseen. Olemme yhä kansainvälisempi maa, siksi monilla on poskisuudelmia jakavia ulkomaalaisia tuttavia, joiden kautta moni on siihen jo tottunutkin. Mielestäni poskisuudelmat voisivat yleistyä perussuomalaistenkin välisissä tervehdyksissä ja hyvästelyissä. Ainakin sitä kannattaa aina harkita. Hiljaista suomalaista ehkä ilahduttaa se, ettei poskisuudelman maissa ystävällisessä ilmapiirissä tervehtiessä kuulu pitää yllä ylenpalttista ”Small talkia”. Poskisuudelman kosketuksen lempeä voima, rentouttaa yleensä ihmiset ja tilanteen vilpittömyydellään. Unkarin kielessä on sanallinen tervehdys, joka kirjaimellisesti käännettynä merkitsee ”Suutelen kättänne, rouva”: Kezicsókolom.
Aito poskisuudelma on lämmin, suoraan sydämestä tuleva tapa osoittaa, että huomaan toisen. Poskisuudelmatervehdyksellä alleviivataan toisen tärkeyttä tervehtijälle. Tällä tervehdyksellä on siten aivan sama periaate kuin meidän oikeaoppisessa kättelyssämme. Vain katsekontakti jää puuttumaan poskisuudelman aikana, silmä kontakti on otettu ennen sitä. Vastaavasti kättelyn aikana on tärkeää käden puristuksen ohella katsekontakti. Poskisuudelmia vaihdettaessa tunnelma on lämmin ja latautunut. Poskisuudelma kertoo ystävälle tavattaessa Kiitos, että saamme vielä tavata” ja eron hetkellä ”Kaikki on hyvin”.
Vetäytyminen sallittu
Naisten tervehtiessä tai hyvästellessä aloitteen tekee heistä aina vanhempi tai korkea-arvoisempi. Mikäli nainen, korkea-arvoisempi tai vanhempi henkilö ei tee aloitetta poskisuudelmien vaihtoon hyväksytään kättely. Sama pätee silloin kun toisen kehonkieli tuntuu vähänkin vetäytyvältä. Tällöin vastakkainen osapuoli ei tunne tilanteessa oloaan luontevaksi lähellä toista ja kättely on parempi vaihtoehto.
Miten teen poskisuudelman oikein?
Euroopan maissa pätee perussääntö: mitä tiuhempaan asutusta maasta toinen tulee, sitä todennäköisemmin hän on tottunut poskisuudelmiin. Läheisyys on luontevaa, siihen on kasvanut jo lapsesta. Tervehdittäessäkin otetaanmieluummin askel kohti kuin askel poispäin. Sama tulisi muistaa myös kättelyssä!
Naisen tullessa kätellen tervehtimään tai hyvästelemään miehen lähelle, vasen käsi nousee usein täysin luontevasti miehen oikealle olkavarrelle. Näin nainen tavallaan jo tarjoaa oikeaa poskea miehelle, jolloin poskisuudelmien vaihto sujuu luontevasti. Poskisuudelmassa tervehtijän poski koskettaa hipaisten tervehdittävän poskea, ei missään tapauksessa suu, ja todellisuudessa suudellaan ilmaa posken vieressä. Hennon kosketuksen tarkoitus on vain välittää iloa siitä että kohdataan. Suudelma ei ole koskaan kostea eikä siitä kuulu yleensä ääntä – eikä ainakaan moiskausta!
Hyvä muistisääntö on ortodoksinen rituaalinen tapa: kolmeen kertaan Pyhän Kolminaisuuden muistoksi: siis kolminkertainen poskisuudelma järjestyksessä oikea–vasen–oikea. Kuitenkin suudelmien määrä vaihtelee maittain kahdesta neljään ja siitä, kuinka läheisiä tervehtijät keskenään ovat. Tilanne kyllä kertoo, montako suudelmaa tulee antaa. Eikä siitä kukaan pahastu, jos saa yhden ylimääräisen vilpittömän tervehdyksen. Aikoinaan Ranskassa opiskellessani sain neuvon ensimmäisenä päivänäni suudelmien määrästä: yksi maksullisille, kaksi tytöille, kolme rouville ja neljä arvokkaille naisille. Neuvon antoi hämmentyneelle nuorukaiselle oppilaitoksemme iäkäs johtajatar, jolle soin vain kevyen aavistuksen yhdestä poskisuudelmasta…
Kaarina Suonperä näyttää videolla miten oikeaoppinen poskisuudelma tehdään osoitteessa: http://www.savonsanomat.fi/video-kuva/videot/oikeaoppinen-poskisuudelma(92825).ece
Flunssan torjuntaan!
Kaarina Suonperä on joskus kertonut, kuinka aikaa vievää poskisuudelmien anto on: Hän muistaa Espanjassa vietetyt tuttavan häät, joissa rituaalinomaiset poskisuudelmat veivät koko joukolta yhteensä pari tuntia, mutta tunnelma oli vastapainoksi todella lämmin ja läheinen! Vaikka meissä aidoissa suomalaisissa sykkii lämmin sydän ja tunteet virtaavat, niin ujous usein estänee suutelemasta läheistäkään ystävää. Kuitenkin tämä voisi olla osa meidän suomalaisuuttamme, jos vain uskaltaudumme näyttämään tunteitamme enemmän julkisesti.
Tämän fyysisen tervehtimistavan tueksi sopii myös American Journal of Infection Control - lääketieteellisessä julkaisussa ollut selvitys siitä, että ranskalaistyylinen poskisuudelma kädenpuristuksen sijaan olisi myös hyvä keino suojautua talvisilta flunssaepidemioilta. Flunssaisten kanssa tekemisissä oleva henkilö rajoittaa useimmiten fyysisen kanssakäymisen tartunnan pelossa juuri kädenpuristukseen, vaikka kättely välittää huomattavasti enemmän taudinaiheuttajia kuin poskisuudelma!
Kosketustervehdys - Käsisuudelma
Mies voi myös suudella naisen kättä, silloin tervehdyksessä on poskisuudelmatervehdystä muodollisempi sävy. Tässäkin tilanteessa nainen tai arvokkaampi tekee aloitteen ojentamalla käden tervehtijälle, jolloin mies voi suudella kättä. Käsisuudelma annetaan hanskattomaan kämmenselkään tai sormiin lähelle rystysiä. Mies ei nosta suudeltavan kättä vaan kumartuu riittävästi. Kohteliaan naisen sopii kyllä auttaa kohottamalla itse hieman kättään. Katsekontakti pyritään säilyttämään.
Ellei tarkoitus ole flirttailla tms., käsisuudelma on lyhyt ja suudellaan ilmaa tai omaa peukaloa (oman peukalon suuteleminen on helpompi tehdä tyylikkäästi). Kämmenen tai sormivälin kostuttaminen on äärimmäinen vihjaus: pidä ikkunasi illalla auki. Käsisuudelman antamisessakin tavat vaihtelevat. Yleensä vain naimisissa olevia, korkean aseman saavuttaneita naisia tai ylhäisimpiä miehiä saa suudella kädelle uskollisuuden osoituksena.
Testaa omat hyvät tapasi osoitteessa: http://www.arlainst.fi/nettipeili/tapatesti.htm
Lähteet: MTV3/hanna Myllys, Kaarina Suonperän haastattelu, Savon Sanomat, Etiketti ja Käytöksen kultainen kirja.
6. VOI KAKKUTAIVAS!
Älä tule paha kakku – tule hyvä kakku! Sama lause kuuluu edelleen hiekkalaatikolla hiekka kakkuja leipovien lasten suusta. Hassua kuinka aika kuluu, mutta jotkut merkityksettömältäkin tuntuvat asiat säilyvät. kakut ovat aina olleet ihmisten suosiossa. Ennen niitä tarjottiin vain juhlissa ja suurina pyhäpäivinä. Nykyään kakkuja nautitaan useammin kahviloissa ja ravintoloissa jälkiruokina. Monen unelmien täyttymys on päästä kakkutaivaaseen: pöytään, joka on katettu erilaisilla kakuilla, joita voi maistella. tämä on myös erittäin ihana idea noutopöydän jälkiruokaan. Kakuista voi luoda myös vaikkapa kokonaisen aterian!
Koska rakastan myös keittiössä sotkemista ja kulinaristiset makunystyräni välillä kaipaavat kakkua, siksi päädyin kanssanne leipomaan niitä (kuvassa vasemmalla). Olenhan Chaines Des Rotisseurs järjestön Chevalier arvolla tunnustettu keittiökone, joten laitetaan homma pyörimään!
Aluksi ajattelin, että nauttisimme alkupalakakkua, ei liian raskasta, mutta maukasta. Pääruokana voisimme tarjota täyteläisempää kakkua ja jälkiruokana suussa sulavaa makeaa kakkua. Näistä voit valita koko tarjottavan kakkumenuun.
Vinkki: Alkupalakakun kanssa tarjoa kevyttä vihreää salaattia (esim. hakattuja tuoreita yrttejä yhdistettynä persiljaan ja vihreään salaattiin pähkinäöljyn kera) ja pääruokakakun kanssa ruokaisampaa salaattia (esim. kasvis salaattia, etikkakasviksia, marinoituja sieniä, vihreää salaattia Papaijalla ja tuoreilla Viikunoilla, kermaviili tai majoneesipohjaisella kastikkeella).
Aluksi muutama kakkupohjan / leipä resepti:
KEKSIPOHJA
Monenlaisia mittasuhteita olen kokeillut ja seuraavaan olen päätynyt: Liian vähäinen rasvan käyttö johtaa murenevaiseen pohjaan ja liikaa käytettynä rasva taas kovettaa pohjaa liikaa. Myös sillä on merkitystä, mitä keksejä käyttää, kuinka hienoksi ne jauhetaan ja miten keksipohjan painelee vuokaan.
Perinteisin keksipohja lienee Digestive-kekseistä tehty. Myös kaurakeksejä tai vastaavia voi käyttää. Kuitenkin Digestivet murenevat todella helposti, jos soveltaa murskaamisessa kaulin-menetelmää, jonka esittelen alla. Vinkin tähän sain kinuskikissalta.
Keksipohja 1.
Sopiva vuoka: 24–26 cm, 180 g Digestive-keksejä, 75 g voita tai margariinia
Täytekeksejä (esim. Dominot) käytettäessä keksejä tarvitaan hieman enemmän, koska varsinaista keksiosaa on grammamäärästä vähemmän. 200 grammaakaan ei minusta riitä yli 24 cm vuokaan. Täyte sulaa, kun margariinisula lisätään. Kovettuessaan margariinin kanssa uudelleen se jähmettää pohjaa. Sen takia täytekekseistä tehtyä pohjaa ei kannata painaa lujasti alustaan kiinni vaan vain tasoittaa pinta. Muutoin siitä tulee kovettuessaan hankala leikata.
keksipohja 2.
Sopiva vuoka: 24 cm, 200 g täytekeksejä (esim. Domino), 75 g voita tai margariinia
1. Leikkaa irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperinpala. Jos omistat reunakalvoja ja haluat käyttää sellaista, laita sekin vuokaan tässä vaiheessa.
2. Laita keksit 2 litran vetoiseen minigrip-pussiin tai vastaavaan pakastuspussiin. Työnnä pussista ilmat pois sulkemisen yhteydessä.
3. Murskaa keksit painelemalla niitä kaulimella. Jatka kunnes keksit ovat hajonneet hienoksi muruksi.
4. Sulata voi kattilassa. Sekoita keksimurut ja voi kulhossa (tai säästääksesi tiskiä -> tyhjennä keksimurut pussista suoraan kattilaan ja hoida sekoittaminen siinä). Älä heitä pussia roskiin vaan säästä se seuraavaa kertaa varten. Yleensä pussit kestävät useita käyttökertoja. (Täytekeksien tapauksessa täyte kuitenkin töhrii pussin sisustan niin,
että silloin olen heittänyt pussin roskiin. Mutta ei tiskaaminenkaan iso vaiva olisi, jos ekologisia halutaan olla.)
5. Painele keksi-voiseos vuoan pohjalle lusikan avulla. Jos käytät tavallisia keksejä (Digestive ym.), seos on murenevaisempaa ja voit painella sen tiiviisti pohjaa vasten. Täytekekseistä tehty seos jähmettyy tiiviisti muutenkin, joten tasoita pinta, mutta älä painele lujaa.
6. Anna seistä hetki, jotta pohja jäähtyy. Kaada vasta sitten päälle juustokakkutäyte. Voit toki tehdä pohjan valmiiksi jo edellispäivänäkin.
VAALEA LEIPÄ
2,5 dl vettä, 1 pss. kuivahiivaa, 6 dl vehnäjauhoja, 1 tl suolaa, 0,5 dl ruokaöljyä
Lämmitä vesi hiukan kättä lämpimämmäksi. Sekoita kaikki aineet keskenään kimmoisaksi taikinaksi ja anna kohota kaksinkertaiseksi.
Muutama vaihtoehto paistamiseen:
1. Paista "tavalliseksi" vehnäleiväksi" 200 asteessa noin 45–60 min uunista riippuen.
2. Kaulitse tai painele sormin taikina pellille tasaiseksi levyksi ja ripottele päälle oliiviviipaleita ja feta kuutioita, kostuta pinta kevyesti öljyllä. Paista 200 asteessa uunista riippuen 15–25 min.
3. Kaulitse taikina levyksi ja sivele levyn pintaan haluamaasi tuorejuustoa ja tuoreita yrttejä. Kääri rullalle ja leikkele sämpylöiksi tai paista täytettynä patonkina, Paista 200 asteessa uunista riippuen 15–25 min.
4. Korvaa osa jauhoista vehnänleseillä tai kaurahiutaleilla ja leivo sämpylöiksi tai kokonaisiksi leiviksi. Lisää leipään kuminaa, oreganoa tai muita mausteita mielesi mukaan, myös tomaattimurska sopii pieninä määrinä. Paista 200 asteessa uunista riippuen 15–25 min.
AURINGONKUKAN SIEMENILLÄ MAUSTETTU SOODALEIPÄ
1 dl leseitä (mitä sattuu kaapissa olemaan), 4½ dl sämpyläjauhoja, 1 dl kuorittuja auringonkukansiemeniä, 1 tl suolaa, 1 tl soodaa, 3 dl maustamatonta jogurttia
Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää jogurtti ja sekoita tasaiseksi. Muotoile jauhoja apuna käyttäen pellille leivinpaperin päälle yksi leipä ja viillä ristiviilto päälle. Ei haittaa, vaikka jää vähän rosoiseksi! Paista +175 asteessa noin 30 minuuttia.
PERUSLEIPÄ
6 dl vettä, 1 pkt. tuorehiivaa (50 g), 2 tl suolaa, 1 rkl sokeria (tai siirappia tai juoksevaa hunajaa), 3 rkl ruokaöljyä, 1 dl pellavansiemeniä, 1½ dl vehnäleseitä, 1½ dl ruisrouhetta, hiivaleipäjauhoja
Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää sokeri, suola ja öljy. Lisää leseet, pellavansiemenet ja ruisrouhe, sekoita. Alusta joukkoon niin paljon hiivaleipäjauhoja, että saat kimmoisan taikinan. Kohota liinan alla noin puoli tuntia. Vaivaa ilmakuplat pois jauhotetulla pöydällä, jaa taikina kuuteen osaan, muotoile pitkulaisiksi tangoiksi, pituus noin 30 cm. Nosta leivinpaperin päälle pellille (3 leipää yhdelle pellille) ja anna kohota liinan alla jälleen puolisen tuntia. Paista +200 asteessa noin 20 minuuttia. Leipä on kypsä, kun pohjaan kopauttaessa kuuluu kumea ääni.
VAALEA PAAHTOLEIPÄ
1 pala tuorehiivaa (50 g), 5 dl kädenlämpöistä vettä, 1 prk. maitorahkaa (250 g), 1 tl suolaa, n. 15 dl hiivaleipäjauhoja
Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää suola ja maitorahka, sekoita hyvin. Alusta taikinaan lähes kaikki jauhot niin, että saat kimmoisan taikinan. Kohota leivinliinan alla puoli tuntia. Kumoa taikina jauhotetulle leivinpöydälle ja jaa kahtia. Vaivaa ilmakuplat pois ja muotoile pitkänomaisiksi limpuiksi, nosta kahteen voideltuun leipävuokaan, joiden vetoisuus on n. 1½ litraa. Kohota 30 minuuttia ja paista uunin alaosassa +200 asteessa noin 30 min. Anna leipien jäähtyä hetken aikaa vuoissaan ja kumoa sitten ristikolle jäähtymään.
PESTOKLAKKUSET
Pohja:12 isoa viipaletta grahampaahtoleipää tai itse leivottua leipää
Kostutus:3/4 dl maitoa
Täyte: 3 liivatelehteä, 2 omenaa, 400 g Viola vihreä pesto – tuorejuustoa tai maustamatonta tuorejuustoa ja ruokalusikallinen vihreää pestoa, 200 g kevyt crème fraîchea, 1 rkl sokeria, 1 rkl sitruunamehua
Koristelu:200 g Mozzarellaa viipaloituna, Kirsikkatomaatteja ja Rucolaa
Leikkaa leivistä reunat ohuelti. Levitä viipaleet tiiviisti vierekkäin leivinpaperin päälle pellille. Kostuta maidolla. Liota liivatelehtiä 5 minuuttia kylmässä vedessä. Leikkaa omenat pieniksi kuutioiksi. Notkista tuorejuusto sekoittamalla sitä. Lisää crème fraîche, omenakuutiot ja sokeri. Kuumenna sitruunamehu. Liuota siihen liivatelehdet. Sekoita haalea seos täytteeseen. Levitä täyte pohjalle. Jaa täytteen pintaa veitsellä kevyesti 24 osaan. Anna hyytyä viileässä peitettynä kelmulla vähintään 2 tuntia. Nostele puolet jaetusta leivästä toisten päälle, jolloin saat 12 kpl kerroskakkuja. Anna hyytyä jääkaapissa peitettynä vähintään 2 tuntia lisää. Puolita kakkuset sormipaloiksi. Nostele leivokset vadille. Lisää koristeeksi pieniä Rucolan lehtiä ja Kirsikkatomaatin puolikkaita.
HYYDYTETTY VOILEIPÄKAKKU
Ohjeen olen löytänyt joskus kymmenisen vuotta sitten jostain lehdestä ja siitä lähtien tätä kakkua olen tehnyt vaihdellen lohitortun kanssa. Leipänä käytin noin puolet ja puolet ruispaahtoleipää ja grahampaahtoleipää, tai itse leivottua leipäpohjaa. Alkuperäisessä ohjeessa ei ollut pohjan kostuttamista, mutta olen huomannut, että kannattaa pikkaisen kostuttaa leipäkerrosta, esim. lihaliemellä, maidolla tms., ettei leipäkerros ihan murene, kun sitä leikkaa. Tämä on tärkeää varsinkin, jos tekee gluteenittomasta leivästä.
Pohja: reilu 300 g vuokaleipää, 100 g voita
Kostutukseen: maitoa, lihalientä tms.
Täyte:
8 liivatelehteä, 300 g valintasi mukaan jotakin seuraavista:poroa/kinkkua/kanaa/kalaa/äyriäisiä, 1-2 mauste- tai suolakurkkua, 1 paprika, 2 dl ranskankermaa, 2 dl kermaviiliä, 2 tl Provencen yrttimaustetta, 2 rkl Dijon sinappia, 1 tl sokeria, ½ tl rouhittua pippurisekoitusta, 1 dl ruohosipulisilppua (noin yksi nippu)
Kuutioi liha, paprika ja suolakurkku pieniksi kuutioiksi ja silppua ruohosipuli. Sekoita ranskankerma ja kermaviili, mausta seos ja lisää kinkku-, paprika- ja suolakurkkukuutiot sekä ruohosipulisilppu. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja mausteita. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään, runsaaseen veteen noin 5 minuutiksi. Kuumenna pieni tilkka vettä, purista liivatteet kuiviksi ja liuota ne kuumaan vesitilkkaan. Kaada liivateseosta ohuena nauhana täytteen joukkoon koko ajan sekoittaen. Laita jääkaappiin siksi aikaa, kun valmistelet pohjan (mutta älä unohda täytettä jääkaappiin pitkäksi aikaa, ettei se ehdi jähmettyä!). Hienonna leipä kuorineen monitoimikoneessa murusiksi tai esim. raasta raastinraudalla. Sulata voi ja sekoita leipämurujen joukkoon. Pingota irtoreunavuoan reunojen ja pohjan väliin voipaperi ja levitä puolet leipäseoksesta pohjalle, taputtele tiiviiksi. Kostuta hieman. Kaada päälle puolet täytteestä, tasoita, ja sen päälle loput leipäseoksesta, taputtele tasaiseksi ja kostuta varovasti. Levitä päällimmäiseksi loput täytteestä, tasoita ja peitä vuoka kelmulla. Laita jääkaappiin yön yli. (Jos kelmu ei tahdo pysyä, laita vuoka esim. suureen pakastuspussiin ja teippaa suu tiukasti kiinni.) Irrota reunat varovaisesti, siisti kakun reunat, irrota varovasti pohjapaperi ja siirrä tarjoiluvadille. Koristele.
TEXMEX VOIKKARI
Tulisuutensa vuoksi en tätä kahvipöytään suosittelisi. Kakun päälle kannattaa latoa runsaasti salaattiaineksia. Raikkaat kasvikset tasapainottavat sopivasti voimakkaita täytteitä ja sittenpä ei tarvitse salaattiakaan tehdä välttämättä erikseen.
3 pkt. (36 palaa) täysjyväpaahtoleipää tai itse leivottua leipää
Broileritäyte: 450 g maustamattomia broilerinfileesuikaleita, ½ tl suolaa, ½ tl mustapippuria, 1 tlk (320 g) salsa mexicana –meksikolaiskastiketta, 1 tlk (300 g) juustodippiä
Guacamoletäyte: ½ tlk (à 300 g) guacamoledippiä, 1 punainen paprika
Kostutus: 1 ½ dl vettä, ½ dl sitruunamehua
Kuorrutus: ½ tlk (à 300 g) guacamoledippiä, 150 g ranskankermaa
Koristeeksi: 1 keltainen paprika, kirsikkatomaatteja, punasipulia, jääsalaattia, 1 pss. nachoja, herneenversoja
Ruskista broilerinsuikaleet öljyssä. Mausta ne suolalla ja pippurilla. Hienonna lihat leikkuulaudalla. Sekoita joukkoon salsakastike ja juustodippi. Kuutioi punainen paprika. Leikkaa leipäviipaleista reunat ohuelti pois. Lado tarjoiluvadille 9 leipäviipaletta: 3 rinnakkain ja 3 peräkkäin. Kostuta leivät sitruunavedellä. Levitä päälle puolet broileritäytteestä. Lisää toinen leipäkerros ja kostuta. Levitä päälle guacamole dippiä ja ripottele pinnalle paprikakuutiot. Lisää kolmas leipäkerros. Kostuta ja täytä lopulla broileritäytteellä. Lado vielä neljäs leipäkerros ja kostuta pinta. Suojaa kakku tuorekelmulla. Paina kerroksia kevyesti yhteen tai laita päälle kevyt paino, esim. leikkuulauta. Nosta kakku kylmään ja anna kostua yön yli. Sekoita guacamole dippi ja ranskankerma. Levitä kuorrutus kakun reunoille ja pinnalle. Laita kakun päälle runsaasti salaattiaineksia koristukseksi, esim. paprikasuikaleita, kirsikkatomaatteja, punasipulia, jääsalaattia, nachoja ja herneenversoja.
SUOLAINEN KASVIS-JUUSTOKAKKU
Maailmassa on aika vähän asioita, joita rakastan enemmän kuin juustokakkuja. Muutamia, mutta harvoja. Olen kokeillut niin paistettavaa kuin hyydytettävää, koreilematonta ja hedelmäistä, alkoholillisia versioita ja kaikenlaisia erilaisia pohjia pipareista hapankorppuun. Kun vastaani sitten tuli suolaisen juustokakun resepti, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin painella suoraan kauppaan tuorejuustohyllylle… Suolaisen juustokakun maku vastaa aika lailla perinteisiä suolaisia piirakoita, mutta siinä ei ole lainkaan taikinapohjaa. Kakku on oikein hyvä iltapala ja mainio proteiinin lähde. Kuten juustokakut yleensä, myös suolainen kakku on parempaa seuraavana päivänä, kun se on ehtinyt kunnolla vetäytyä ja kiinteytyä.
Resepti saattaa näyttää pitkältä ja monimutkaiselta, mutta oikeasti tämä on ihan helppotekoinen.
Suolainen kasvis-juustokakku
6 dl raastettua kesäkurpitsaa (= n. 1 keskikokoinen kesäkurpitsa), 3 rkl voita, 1 kuutioitu sipuli, 3 murskattua valkosipulinkynttä, 1/2 tl suolaa, 2 dl raastettua porkkanaa, 1 dl kuutioitua paprikaa, 3 rkl vehnäjauhoa, 1/2 tl basilikaa, 1/2 tl oreganoa, 1 rkl sitruunamehua, 450 g ricottajuustoa*, 125 g raastettua mozzarellaa, 50 g mitä tahansa voimakkaanmakuista juustoraastetta, esim. Parmesan, Guryier tai Appenzeller, 4 munaa, mustapippuria, (suolaa/aromisuolaa), 2 isohkoa tomaattia, 3-4 rkl leivänmuruja
* ricottajuustoa on toisinaan vaikea löytää, sen voi korvata esim. raejuusto-tuorejuustosekoituksella, toki maku on hieman erilainen. Raejuusto kannattaa hienontaa esim. sauvasekoittimella. Lisää makua saat käyttämällä maustettua tuorejuustoa.
Suolaa raastetut kesäkurpitsat ja anna olla lävikössä n. 15 min. Puristele ja rutistele sen jälkeen kesäkurpitsoista neste pois. Kuullota sillä välin sipuli voissa ja lisää vähän suolaa. Kun sipuli on läpikuultavaa, lisää kesäkurpitsat, porkkana, paprika, basilika, oregano ja vehnäjauho. Kääntele kasviksia pannulla keskilämmöllä n. 8 minuuttia. Poista sen jälkeen liedeltä ja lisää sitruunamehu. Vatkaa munat ja juustot keskenään esim. sähkövatkaimella. Kun seos on mukavan kuohkeaa, lisää joukkoon kasvikset. Mausta mustapippurilla ja halutessa aromisuolalla. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun irtoreunaiseen vuokaan (n. 24 cm) ja paista 190-asteisessa uunissa 30 minuuttia. Poista sen jälkeen uunista. Viipaloi tomaatit ohuiksi, D-kirjaimen mallisiksi lohkoiksi ja pyörittele leivänmuruissa (myös grahamjauho käy hyvin). Asettele kakun päälle. Laske uunin lämpötila 175 asteeseen ja paista toiset 30 minuuttia. Kytke sen jälkeen uuni pois päältä ja anna kakun levätä jälkilämmössä 15 minuuttia. Poista uunista ja jäähdytä ainakin 10 minuuttia ennen tarjoilua. Kakku sopii myös kylmänä tarjottavaksi.
Tämä kakku on muuten oiva dumppauspaikka kaikille jämäjuustoille (olen korvannut parmesanin esim. fetalla) sekä smetana- rahka- ja ranskankermapurkin lopuille. Kaikki vaan iloisesti sekaisin ja hyvää tulee. Toki alkuperäistä ricotta reseptiäkin kannattaa kokeilla. Ohje on alun perin Pohjois- Amerikasta mukaani tarttunut, mutta reseptiä on tullut näprättyä enemmän omaan makuuni sopivaksi.
DAIMKAKKU
4 dl sokeria, 200 g pehmeää voita, 3 kpl kananmunaa, 1,5 dl maitoa, 4 dl jauhoja, 5 rkl tummaa kaakaota, 2 tl leivinjauhetta, 2 tl vanilliinisokeria, 1 Fazerin sininen suklaalevy, 1 iso daim patukka
vatkaa sokeri ja voi valkeaksi vaahdoksi. Kananmunat lisätään yksitellen koko ajan hyvin sekoittaen. Paista uunin alaosassa 175 - 200 n. 50–60 minuuttia. Lisää lämpimän kakun päälle suklaalevy sulatettuna ja suklaan päälle Daim patukka pieniksi paloiksi murusteltuna. Laita valmis kakku Jääkaappiin muutamaksi tunniksi. Tämä kakku paranee vanhetessaan!
SACHER-KAKKU
Kun antaa periksi pienille heikkouksilleen, kannattaa tehdä se hyvällä maulla. Wieniläinen hotelli Sacher on nimikkoleivonnaisellaan niittänyt mainetta ympäri maailman. Hotellin oma resepti oli tarkoin varjeltu…
Pohja:
3 dl sokeria, 150 g voita, 150 g taloussuklaata, ripaus suolaa, 4 keltuaista, 2 tl vaniljasokeria, 1,5 tl leivinjauhetta, 2 rkl perunajauhoja, 1,75 dl karkeita vehnäjauhoja, 4 rkl maitoa, 4 valkuaista, kostuttamiseen appelsiinimehua, 300 g aprikoosimarmeladia
Kuorrutus:
170 g taloussuklaata, 100 g voita, 1/2 dl sokeria, 1/2 dl vettä
Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon keltuaiset ja hieman suolaa. Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Sekoita pieninä annoksina sulaneeseen suklaaseen pari lusikallista vaahtoa ja maito. Tämän jälkeen suklaan voi lisätä voi-sokerivaahtoon, ilman että se muuttuu rakeiseksi. Siivilöi jauhot ja leivinjauhe taikinaan. Vaahdota valkuaiset erikseen ja käännä ne varovasti taikinaan. Kaada taikina voideltuun ja leivitettyyn pyöreään vuokaan. Paista 175 asteessa n. 60 minuuttia. Anna kakun jäähtyä ennen kuin kumoat sen vuoasta. Halkaise, kostuta tilkkasella appelsiinimehua ja levitä väliin kerros aprikoosimarmeladia. Levitä loput marmeladista kakkupohjan pintaan ja reunoille.
Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Lisää nokareittain huoneenlämpöinen voi, sokeri ja vesi. Kaada haalea kuorrutus kakun päälle ja levitä se tasaiseksi kerrokseksi myös reunoille. Tarjoa kakku viileänä kermavaahdon kanssa.
VANILJA MANSIKKA JUUSTOKAKKU (hyydykekakku)
Vinkki: kiillenesteen desimäärä tulee olla sama kuin liivatteiden kappalemäärä. Kokeilin “kiilteenä” myös mansikkasurvosta liivatteiden kera. Tämän version tein talvikautta ajatellen: pakastemansikat eivät oikein koristeluun sovellu, joten ne voi suosiolla soseuttaa. Haluaisin vielä huomauttaa, että tämä on nyt niitä harvoja täytteitä, jotka ovat niin juoksevia ennen liivatteen hyydyttävää vaikutusta, että suosittelen irtopohjavuoan käyttöä. Jos kuitenkin haluat käyttää vain reunoja (reunavuokaa tai -kalvoa), lisää kiisseliin ennen kuumentamista 4 rkl perunajauhoja ja vähennä liivatteiden määrää yhdellä. Vinkki vielä vaniljatangon käytöstä. Joskus olen nähnyt ohjeistettavan, että vaniljatangosta tulisi raaputtaa sisustat keitettävään seokseen. En suosittele ainakaan tässä tapauksessa! Yhdestä vaniljatangosta tulee todella vahva aromi muutenkin. Pikemminkin tuossa kiisselin keittelyn yhteydessä pyrin varomaan, ettei sekoituslasta riko tangon puolikkaita liikaa. Ja otan ne heti pois, kun seos on kiehahtanut.
Pohja: keksipohja Digestive-kekseistä
Täyte: 5 liivatetta, 2 valkuaista, 200 g maustamatonta tuorejuustoa, 1 ¼ dl sokeria, 4 dl kermaa, 2 dl maitoa, 1 vaniljatanko
Kiillekerros:
Vaihtoehto 1: mansikoita, 3 liivatetta, 3 dl vahvaa mansikkamehua
Vaihtoehto 2: 3 liivatetta, 3 dl mansikkasurvosta, ¼ dl sokeria
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi. Sekoita vatkaimella joukkoon tuorejuusto. Mittaa kattilaan sokeri, kerma ja maito. Halkaise vaniljatanko ja laita puolikkaat kattilaan. Kuumenna liedellä koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli pulpahtaa. Poista vaniljatangon puolikkaat. Sulata liivatteet kuumaan kiisseliin. Jäähdytä hetki. Kaada kiisseli valkuais-tuorejuustoseoksen joukkoon ja sekoita tasaiseksi (tarvittaessa vatkainta hyödyntäen). Kaada täyte keksipohjan päälle ja hyydytä jääkaapissa (3-4 tuntia tai kunnes täyte on selvästi hyytynyt).
Kiilteen tekemiseen on kaksi vaihtoehtoista tapaa:
Vaihtoehto 1:
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Leikkaa mansikat siivuiksi ja asettele ne hyytyneen täytteen päälle. Valmista mansikkamehu ja kiehauta se kattilassa. Sulata liivatelehdet siihen. Kaada mansikoiden päälle vuokaan. Huom.: kun liemi kaadetaan mansikoiden päälle, ne saattavat nousta nesteen pintaan. Jos haluat, että mansikat jäävät kiillekerroksen sisään, voit kaataa ensin vain osan kiillenesteestä ja hyydyttää sen jääkaapissa. Sitten voit lämmittää uudelleen lopun kiilteen, mikäli se on ehtinyt jähmettyä (liivatteen uudelleen “sulattaminen” on käsittääkseni mahdollista!) ja kaataa sen mansikoiden päälle. Aiemmin hyytynyt kiille pitää mansikat nyt paikoillaan. Hyydytä taas jääkaapissa.
Vaihtoehto 2:
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Soseuta mansikat sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon sokeri. Kiehauta n. ½ dl soseesta kattilassa ja sulata liivatelehdet siihen. Yhdistä lopun soseen kanssa. Kaada vuokaan täytteen päälle ja anna hyytyä jääkaapissa.
Vinkki:
Jos oikein innostut, voit yllättää vieraasi vaikkapa koktailkakuilla:
Kakkutaivaan lähteet: Omasta päästä ja matkoilta, Kinuskikissa, Katariinan keittiössä ja Marie Claire